Tero Määtän terveiset kauden päätteeksi

12.3.2018


Kiitos Hunters ja Porvoo!

Kausi on päättynyt ja minun aikani Porvoossa on tullut päätökseen. Pää on aika tyhjä ja tietenkin suurimpana tuntemuksena tällä hetkellä on pettymys tappiosta välieräsarjasta JHT:tä vastaan, mutta yritän tässä tehdä pientä yhteenvetoa näistä neljästä kaudesta, mitkä olen saanut täällä toimia ja täytyy kyllä sanoa että ne ovat olleet minulle huikeaa ja opettavaista aikaa niin valmentajana kuin ihmisenäkin.

Kun kaudelle 2014-2015 saavuin Porvooseen niin täytyy myöntää että se oli hyppy tuntemattomaan. Uusi organisaatio ja sarjataso, mutta kyllä se nopeasti tuli selväksi että hyvä tästä tulee. Se luottamus minun tekemisiin ja näkemyksiin sekä tietysti yhteistyö seuran hallituksen kanssa oli mutkatonta. Uskallettiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja tehdä kipeitäkin päätöksiä, kun seuran etu niin vaati ja nähtiin, että se vie meitä eteenpäin uskottavaksi ja menestyväksi Suomi-sarja joukkueeksi. Urheilullisuus, uskottavuus ja se, että pelaajat haluavat tulla meille kehittymään ja voittamaan, olivat ne isoimmat kriteerit millä hommaa vietiin eteenpäin.

Näin neljä vuotta myöhemmin, kun miettii, niin kyllä noissa asioissa on menty eteenpäin. Tietenkin olisi hienoa, että oltaisiin voitettu jotain suurtakin, mutta urheilussa yleensä saa mitä ansaitsee.

Kiitoksia jakaessani täytyy kyllä kiittää ensiksi kaikkia täällä olleita pelaajia. Suomi-sarja pelaajan arki ei ole aina mitään herkkua työn ja opiskelun ohessa, mutta nostan kyllä hattua heille, että harvoin siellä on päiviä mitkä menisi täysin ohi. Etenkin tällä kaudella meillä oli paljon uusia pelaajia, jotka toivat omalla esimerkillään todella paljon lisätehoja harjoitteluun ja vetivät myös muita mukaan. 

Näkymättömät arjen sankarit Tapsa, Kuju, Seppo ja Sauli huollossa ovat tietenkin kiitoksensa ansainneet. Myös Puotilan Tommille kiitokset aiemmista kausista.

Valmentaminen on tiimityöskentelyä ja Samin kanssa minun on ollut loistavaa toimia. Ollaan uskallettu haastaa toistemme mielipiteitä, mutta myös luottaa toistemme näkemyksiin ja kokemuksiin ja ollaan molemmat myös kehitytty sitä kautta valmentajina. Siitä iso kiitos Samille. Myös edelliselle kollegalle Pekalle kuuluu kiitos.

Joukkueenjohtaja Jussi Talvion kanssa on tehty yhteistyötä kaikki nämä neljä vuotta ja Jussille täytyy kyllä isojen kiitoksien lisäksi sanoa myös pahoittelut. Minä elän vahvasti mukana siinä hetkessä mitä teenkin ja välillä huonoina hetkinä Jussi on kyllä saanut tuntea minun tiuskinnan, vaikka ei ole millään tavalla asiaan liittynytkään. Mutta olemme aina arvostaneet toistemme tekemisiä isosti, joten olemme päässeet karikoista nopeasti yli. Jussi auttaa valmennusta monella muullakin tavalla. Esim. en usko että minkään muun Suomi-sarja joukkueen valmentaja saa erätauolla pelaajien peliajat ja plusmiinukset reaaliajassa eteensä ja videoklipit hoitaa valmennukselle myös rautaisella ammattitaidolla. Kiitos Jussi.

Toimiston nuoret ja touhukkaat naiset Tiina, Tinde ja Hanne ansaitsevat myös isot kiitokset. He tekevät sitä näkymätöntä työtä meidän valmentajien ja pelaajien eteen mikä yleensä unohtuu monilta ihmisiltä. Lisäksi lukuisat muut talkoolaiset, jotka esim. tekevät meidän ottelutapahtumasta onnistuneen ja persoonallisen, saavat minulta ison kiitoksen. 

Toiseksi isoimmat kiitokset menevät ansaitusti Markku "Välläri" Välimäelle. Uskallan väittää, että ilman tätä miestä Porvoon Huntersia ei pyöritettäisi tällä tyylillä ja tasolla. Kun kaksi vahvaa persoonaa toimii yhdessä, niin yleensä tulee vaikeuksia, mutta ei tässä tapauksessa. Molemmat ovat luottaneet toistensa näkemyksiin ja ammattitaitoon. Minä olen saanut vastata urheilupuolesta ja Välläri on luonut puitteet ja raamit siihen. Olemme Vällärin kanssa uskaltaneet puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja välillä kriittisestikin, mutta aina on löytynyt ratkaisu. Parasta Vällärin kanssa toimimisessa on se, että kun joku asia piti hoitaa, niin pystyit luottamaan siihen, että Välläri asian hoitaa jämptisti ja nopeasti. Iso kiitos ja Respect Vällärille.

Isoimmat kiitokset kuuluvat kyllä ehdottomasti vaimolleni Veeralle, joka on pyörittänyt kotia ja arkea näiden kausien aikana. Se, että kotona saa tuen ja ymmärryksen lukuisille illoille ja viikonlopuille, jotka saa itse tehdä omaa intohimoa eli valmentamista, on tärkein asia tässä hommassa ja siitä asiasta ei ole kyllä tarvinnut edes keskustella. Myös lapseni Arttu ja Anni saavat isot kiitokset siitä, että ovat ymmärtäneet miksi ne heidän esim. treenit, pelit ja viulukonsertit ovat jääneet usein näkemättä.

Kiitos Hunters ja Porvoo! 

Tero Määttä